...and you know how I feel.
Still, we are going nowhere.
Okei. Kuten tavallisesti, voisimme ihmetellä, kuinka musta on tullut superlaiska postaaja.
Tai ihmetellä sitä, että mitä hittoa blogger on tehnyt mun blogille O_O!?
Mutta emme tee sitä vaan keskitymme tähän pikkaiseen tarinanpätkään.
Ja kuten tavallista. Tästä edelliseen osaan.
Ja älkää hätäilkö, korjasin sen TOp 5 TOP 10 ilman kuvia :c.
8. Takaisku
*Ilmassa leijuu keskeneräistä magiaa*
*Koko poppoo ilmestyy magiahippujen seasta*
Sakaki: Aih, minun pääni! Olisit voinut varoittaa minua Mio D:.
Misaki: Ah~Olen jo mestari näissä siirtotaioissa TwT *ylpeilee*.
Mio: Mutta kun...*katselee Sakakia ihmeissään* Kaoru käski niin äkkiä etten ehtinyt ajattelemaan. Muut ovat sitäpaitsi ihan hyvin laskeutuneet, joten mitä ihmettä SINULLE kävi?
Sakaki: Mi-minä...*punastuu* minä näin vain kauheasti valoa ja sinun taikahippusiasi ja sitten ajattelin tarttua jostain ja tunsin kaatuvani ja seuraavaksi löinkin pääni lattiallemme.
Mio: Aika pitkä selitys... Mutta ei tuo ole kauhean paha ekalle siirrolle. Misaki tippui järveen ensimmäisellä kerralla, kun hän raahautui mukanani *naurahtaa*. Mutta nyt hän ilmeisesti osaa liiankin hyvin tämän taian *mulkaisee kiukkuisena poikaa*.
Sakaki: *nousee istumaan* ihan miten vain. Varoita ensi kerralla kuitenkin. Kunnolla.
Mio: Mutta kun se tyttö. Kaorun sisko? Osoitteli meitä aseellaan. Ja minun taikasauvani oli jäänyt tänne. Minun olisi pitänyt haistaa hänet aiemmin.
Sakaki: Minä en ihan tajua, miten et muka haistaisi häntä, sinähän olet susi?
Mio: Siitä lähtien kun Kaoru varasti korvani, minun aistini ovat heikentyneet. Se tuntuu kauhealta. *pitää hetken hiljaisuuden kooten ajatuksiaan* Mutta ei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa. En minä pelastele tuntemattomia maksutta, eikä hänellä ollut mitään millä maksaa.
Kaoru: *kuuntelee hiljaa taustalla*
Ritsu: *katselee hiljaa tyttöjen juttelutuokiota*
Sakaki: Niin... *hiljenee nolostuneena*
Mio: Mutta ei se mitään. Minä sidon Ritsun sielut yhteen ja sitten Ritsuun ja hän antaa korvani takaisin. *hymyilee iloisesti* Tai sitten hän menettää omansa. Pysyvästi. *naurahtaa*
Ritsu: Kaoru... *katsoo maanisesti poikaa* missä sinä olet ollut?
Kaoru: Minä... olen ollut vähän kaikkialla. Minä etsin sinun sielusi palasia ympäri maailmaa.
*avaa silmänsä ja katsoo Ritsuun Misakin pehkon takaa*
Kaoru: Mutta minun siskoni... Chinatsu. Hän sai tietää sinusta. hän ei voi sietää ajatusta, että tahraan sukumme maineen pelastamalla sinut, ensimmäisen tappamani ihmisen *naurahtaa surullisesti*
Ritsu: *katsoo poikaan herkeämättä* Minä en välitä laisinkaan sinun siskostasi. Hän voi yrittää tappaa kenet haluaa. Se ei ole syy olla niin kauan erossa minusta *purskahtaa melkein kyyneliin nousten ylös* Minulla oli niin ikävä sinua, ettet sinä tajuakkaan.
Kaoru: Rittan... *surullisen kuuloisena*Minä en halua, että kuolet. Minulla on osa sinun sielustasi viimeinkin käsissäni ja sinä sanot jotakin noin kauheaa ensimmäiseksi, kun näet minut.
Ritsu: *ryntää halaamaan poikaa* Minä en välitä, en yhtään mistään! Minä haluan vain olla sinun kanssasi! *itkee hysteerisesti* lupaathan, ettet enää koskaan lähde pois*painostaen* Lupaathan!?
Misaki: *hieman kateellisena* Ei luoja. Hankkikaa huone D:.
Ritsu :*tiuskaisee hiljaa kyynelten seasta* Ole sinä hiljaa.
Kaoru: *hieman järkyttyneenä* Eh, Rittan... *nolostuneena* Minä lupaan. Älä viitsi olla noin hysteerinen. Meillä ei vieläkään ole sinun koko sieluasi koossa. Chinatsu pilasi etsintäni, kun lähdin vahtimaan häntä*vihaisesti* jos hän vielä osoittaa sinua aseellaan niin se on hänen viimeinen tekonsa. Minä vannon.
Sakaki: *kuiskaa Miolle* Kuulitko? Hänellä ei vieläkään ole koko sielua hallussaan. Mitä me nyt teemme? Eihän Ritsu elä kauaa, jos emme saa häntä pois rajalta? *hädissään* meillä alkaa loppua aika ihan kaiken suhteen.
Mio: Niin. Niin alkaa. *huokaisee* ehkäpä meidän pitäisi vauhdittaa tätä kaikkea? Ritsu ei tosiaan elä vuottakaan noin hauraassa ruumiissa. Hän tarvitsee sielunsa takaisin. Tai jonkun muun sielun...
