maanantai 26. lokakuuta 2015

Misty morning

...such a beautiful sight.


Eh...
Olen ollut hieman laiska juu.
Mutta syytetään syksyä...
Koska loma, reissailu, pimeys, sade.
Aika ei vaan riitä mihinkään....
Mutta käväisin eräänä aamuna kuvailemassa siskon Evelyniä.
Koska oli niin nätti sumu ja Evelyn ei ole kameran eteen monestikkaan eksynyt.
Hävitin samalla puolet neidon napakorusta, mutta ongelma korjautuu liimailemalla uusi paikalle >.<.



Misty morning I can heat birds singing Darkness around 


Evelyn on niin cool >.<.
Tykkään tyttösen lookista niin paljon ≧◡≦.
Mutta sille pitäisi ehkä ommella pitkät farkut ja tehdä jonkinmoinen huppari ja napapaita talven varalle. Koska napakoruhan ei näy ilman napapaitaa...
Evelyn on Natsukin, Veronan ja Jamien pikkusisko, vasta 15-vuotias, mutta todella erikoinen neitonen.
Ainekin sisaruksiin verrattuna (づ ̄ ³ ̄)づ. 
Pitää katsella, mitä keksin tälle neitoselle...

Muttah.
Käväisin kuvailemassa pikkuisen pätkän tarinaa, jotta pääsemme eteen päin, vaikka sitten tän vähäsenkin.
Ainiinjuu, hain viime perjantaina postista jotakin kivaisaa (ノ◕ヮ◕)ノ*:・゚✧.
Tulette näkemään mitä, ehkäpä ensi kuussa ;3...
Tästä muuten viime osaan, jos ette muista enään~




4. Metsäretki

Sakaki ja Ritsu päättivät lähteä ulos juttelemaan.
Jonkin hetken kuluttua kaksikko kapusi kiellekkeelle istuksimaan ja juttelemaan.


Ritsu: Niin... Miksi sinulla on se? Minun sieluni? Miten hän antoi sen sinulle?

Sakaki:...>>Hän on todella hupsu~. Mutta ehkäpä totuuden kertominen ei olisi niin huono juttu... Saahan hän kuitenkin tietää...<<


Ritsu: Voisitko vastata...

Sakaki: Eh, sori. Niin. Tämähän on sinun sielusi. Tai oikeammin sanottuna osa siitä. Siksi se on minulla. Eikä hän sitä antanut minulle. Vaan hän. *epäröi hitusen* Se noita, joka sai sinut takaisin... eläväksi? Tavallaan. Hänen täytyi lähteä etsimään loppuja sinun sielustasi, tiedäthän. Sinua ei voi tuoda kokonaan eloon, ellei hän löydä jokaista pientäkin murusta. 

Ritsu:... minä en tiennyt... en oikeastaan. *malttamattomana* Mutta voisitko vastata silti. Miten sinulla on osa minun sielustani?



Sakaki: Niin... Ennenkuin hän lähti etsimään sieluasi hän toi sinut sen noidan luo. Pyytäen häneltä, että hän toisi sinut henkiin. Hän onnistui siinä, mutta et ole oikeastaan vieläkään ihminen. Sinulla ei ole koko sieluasi ruumiissasi. Sinä et voi oikeastaan elää ilman sitä. Niimpä heille oli aika kätevää, että tarvitsin apua juuri silloin. Haluan pelastaa... tai en ihan pelastaa sanan oikeassa merkityksessä, mutta tavallaan. Erään henkilön. Pyysin apua siltä noidalta. Ja hän sattui olemaan siellä. Niimpä noita sopi meidän kanssamme, että minä tulisin tänne veljeni kanssa. Hänen kihlattunsa sattui asumaan teidän naapurissanne sopivasti ja meidän piti kuitenkin lähteä hänen peräänsä, niimpä suostuin. Noita antoi minulle osan sielustasi, taiottuna tähän kuulaan. Hän sanoi, että löytäisin sinut kyllä ongelmitta....

Ritsu: *hämmentyneenä kaikesta kuulemastaan*Minä en tajua vieläkään... Miten he uskalsivat antaa sen sinulle?


Sakaki: Anna minä selitän. *jatkaa kertomusta* Noita. Hän sanoi, että kun hän saa tiedon -hän ilmeisesti teki jotakin korulle, että tuntee, kun olet sen lähellä-, että olen löytänyt sinut hän yrittää kiirehtiä tänne. Kun sinä koskit sieluasi niin kuori, joka pitää sen kasassa... sille pitäisi kuulemma käydä jotakin niin, että et voi koskea uudestaan siihen. Koska tämä noita halusi niin. En tiedä miksi. Ja minun pitää pitää huoli tästä sielusi palasesta nyt.

Ritsu: Mutta entä hän?

Sakaki: Hän metsästää sinun sielustasi loput ja palaa tänne heti, kun kaikki on kerätty. Sitten he yhdistävät sinun sielusi kokonaiseksi... Jotenkin?


Sakaki: *huokaisee* Eli yksinkertaistettuna. Sinun sielusi palanen on minulla, minun pitää huolehtia siitä maksaakseni siitä, että he auttavat minua auttamaan erästä henkilöä. *alkaa nousemaan*

Ritsu: *entistäkin hämmentyneempänä* En kyllä voi myöntää vieläkään tajunneeni täysin, mutta ehkä tämä riittää...


Sakaki: Niin... En minäkään täysin tajua, miten he hyötyvät tästä... Mutta minulle sanottiin, että näin pitää toimia, jos haluan, että he auttavat minua.

Ritsu: Mutta... Miksi minä en voisi vain saada korua? Siinä on kuitenkin Minun sieluni.


Sakaki: En tosiaan tiedä.

Ritsu: *turhautuneena* Toivottavasti hän tulee pian ja selittää kaiken...

Sakaki: Niin... Minusta tuntuu, että siihen ei mene kauaa...


torstai 8. lokakuuta 2015

Back to summer

Oh, I would love that...


I don't really know if I should


Heipsun taas!
Minä olen tosiaan taas myöhässä...
Mutta kaikkihan tietävät, että aina ei voi onnistua?
No minulla se taitaa mennä niin, että ikinä ei voi onnistua, mutta koitetaan kumminkin :'D.
Olen ollut ihan mielettömän stressaantunut, kun olen laskeskellut seuraavan nuken ostoa ja miettinyt peruukkien tilausta, obitsua ja kaikkea turhaa.
Sekä Sakakin pientä peruukkia, joka raivostuttaa minua. En vaan tajua.
Se peruukki on LL=9-10'' mutta se tuntuu 8-9'' peruukille.
Tänäänkin, kun olin menossa kuvaamaan tarinaan jatkoa se vain plopsahti pois päästä T^T.
Mur. Täytyy keksiä jotakin siihen ja availla neitosen pääkky ripsien lisäystä ja kaulan vahvistusta varten.
Mutta yritän viikonloppuna kuvailla jatkoa. Hieman pidempääkin.

Ah, se siitä.
Mennään mielummin mukavempiin asioihin.
Kuten tämän vuoden kesään, joka ei minusta järin kesäinen suurimmaksi osaksi ollut.
Mutta eräänä kauniin kuumana päivänä -muutama kuukausi sitten- eksyimme rannalle ja minä nappasin hädissäni Hanabin, että kameran mukaan, kiroten neidon uimapuvuttomuutta :I.


Beach, baby.

Summer memories Lets go to the sand It's so windy I could fly away Can't see a soul Goodbye summer

Eheem... Näissä ei kyllä kauhean rantainen tunnelma ollut, mutta aurinko ja kauhea tuuli estivät hieman kuvauspaikkojen valikoimaa. Mutta olen silti ylpeä, että Hime-sama seisoi heilahtamatta itsekseen niin monesti, vaikka tuuli mielettömästi.
En kyllä tosin laittanut siitä montaa kuvaa, koska... Aurinko.
Se tykkää polttaa puhki etenkin obitsun kätösiä ja keltaista mekkoa, vaikka mitä asetuksia ja kuvakulmia kokeilisi.
Mutta juu. Vaikka tätä kesää tuleekin ikävä (yhh ulkona on jo nyt pakasta ja kylmä!) niin odotan jo innolla joulua ;).

torstai 1. lokakuuta 2015

I wish that my life would be as easy as yours

...'cause every single time I think about you I feel so sick -living my life without you.


Tällä kertaa tulin nakkaamaan teille pikkuisen osan tarinaa. 
Koska en päässyt ulos saakka valoisaan aikaan (who am I kidding ei siellä ole valoisaa!!).
Mutta ajattelin, että eipä se varmaan haittaa?
Kuvailen ensi viikolla lisää tätä jatkoa, kunhan tarpeeksi valoisa päivä tulee.



3. Mitä tämä on?



Verona: Kiva kun tulitte, Natsuki on leiponut niin paljon, että edes tämän talon porukalla ei voi niitä kaikkia tuhota.

Ai: Eh... Eipä meillä muutakaan tekemistä ollut... >>Yh, miksi tuo piru ei koskaan kutsu minua yksin T_T>>

Ritsu: Ai, älä viitsi sanoa sitä noin törkeästi.


Verona: *nousee ylös* Haha, kiitos Rinran♥~ mitä te haluaisitte juoda? 

Ritsu: Eh... minulle teetä, kiitos.

Ai: Hrrrmh. Minä voin juoda mehua tai mitä vain makeaa. 


Verona: Hienoa, kipaisen keittiöön katsomaan, jospa Hanabi voisi auttaa minua♥~ *poistuu paikalta*

Ai: Älä viivy liian kauaa.


Ritsu: >>Minä tunnen. Jokin lähenee...>>


Ritsu: *räväyttää silmänsä auki ja kuiskaa* Minun sieluni...

*ovi kolahtaa auki*


Sakaki: Hrrrh, siellä alkaa olla jo kylmä. *huomaa kaksoset ja jää tapittamaan* Keitäs te olette?

Ai: Sitä kai meidän pitäisi kysyä sinulta? Tai sitten ei, tännehän muuttaa porukkaa melkein kuukauden välein -,-*.

Sakaki: Aih, anteeksi. Oletteko te ne naapurin kaksoset? Minä olen Sakaki, Eririnin ystävä...*lysähtää lattialle istumaan*


Sakaki: .... Tulitteko te syömään sen suloisen pikku tytön leivoksia? >>Outo kaksikko, todella outo...>>

Ai: Natsuki. Hänen nimensä on Natusuki *ärsyyntyy* Ja hän ei ole kauhean pieni edes hänhän on kahdeksantoista!

Sakaki: Ah, anteeksi... Minä en vain muistanut hänen nimeään, siitä ei ole kauaa, kun muutimme tänne.

Ai: Muutimme? *uteliaasti* Onko teitä useampikin? Minun nimeni on muuten Ai.

Ritsu: *nousee ylös*


Ai: Rittan?

Ritsu: *rauhallisesti* Sinulla on jotakin, joka kuuluu minulle. 

Sakaki: *katselee hieman hämmentyneenä* Mitäh?

Ai: >>Mitä ihmettä täällä tapahtuu -__-?>>


Ristu: *nappaa tytön korusta kiinni* Tämä. Se on minun.

Ai: >>Tappeleeko ne jostakin hiton korusta D:? Onko Rittan seonnut O_O...>>

Sakaki: Vai niin.


Sakaki: *Tarraa koruun kiinni* Sinä olet siis Ritsu, oletan?

Ritsu: Sinä... mistä...

Sakaki: Hän kertoi minulle.

Ritsu: Hänkö?! *järkyttyneenä* Oletko sinä tavannut hänet?

Sakaki: *Nousee seisomaan* Olen. Heidät molemmat.


Sakaki: Mutta eiköhän puhuta tästä kahdestaan jossakin rauhallisemmassa paikassa ilman häiriötä. Jossakin, missä kukaan ei voi kuulla.

Ai: >>Nyt ne molemmat on sekaisin. Parempi olla hiljaa... Missä se Veronakin viipyy T^T?>>




Ritsu: Käy. Oikein hyvin, sillä minä haluan tietää, mitä he sanoivat ja miksi sinulla on... tuo.

Sakaki: Hienoa~ ehkä saamme viimein asiat selvitettyä.



~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Dam di dadi dam~
Sellainenpa se...
Ajattelin vielä sunnuntain aikoihin laittaa teille erään vanhan shootin Hanibista, koska en ole vielä käsitellyt niitä kuvasia, mutta en viitsi sitä talveksikaan jättää >.<.