I know how you feel

...and you know how I feel. 

Still, we are going nowhere.

Okei. Kuten tavallisesti, voisimme ihmetellä, kuinka musta on tullut superlaiska postaaja. 

Tai ihmetellä sitä, että mitä hittoa blogger on tehnyt mun blogille O_O!?

Mutta emme tee sitä vaan keskitymme tähän pikkaiseen tarinanpätkään.

Ja kuten tavallista. Tästä edelliseen osaan.

Ja älkää hätäilkö, korjasin sen TOp 5 TOP 10 ilman kuvia :c.

8. Takaisku

*Ilmassa leijuu keskeneräistä magiaa*

*Koko poppoo ilmestyy magiahippujen seasta*

Sakaki: Aih, minun pääni! Olisit voinut varoittaa minua Mio D:.

Misaki: Ah~Olen jo mestari näissä siirtotaioissa TwT *ylpeilee*.

Mio: Mutta kun...*katselee Sakakia ihmeissään* Kaoru käski niin äkkiä etten ehtinyt ajattelemaan. Muut ovat sitäpaitsi ihan hyvin laskeutuneet, joten mitä ihmettä SINULLE kävi?

Sakaki: Mi-minä...*punastuu* minä näin vain kauheasti valoa ja sinun taikahippusiasi ja sitten ajattelin tarttua jostain ja tunsin kaatuvani ja seuraavaksi löinkin pääni lattiallemme.

Mio: Aika pitkä selitys... Mutta ei tuo ole kauhean paha ekalle siirrolle. Misaki tippui järveen ensimmäisellä kerralla, kun hän raahautui mukanani *naurahtaa*. Mutta nyt hän ilmeisesti osaa liiankin hyvin tämän taian *mulkaisee kiukkuisena poikaa*.

Sakaki: *nousee istumaan* ihan miten vain. Varoita ensi kerralla kuitenkin. Kunnolla.

Mio: Mutta kun se tyttö. Kaorun sisko? Osoitteli meitä aseellaan. Ja minun taikasauvani oli jäänyt tänne. Minun olisi pitänyt haistaa hänet aiemmin.

Sakaki: Minä en ihan tajua, miten et muka haistaisi häntä, sinähän olet susi?

Mio: Siitä lähtien kun Kaoru varasti korvani, minun aistini ovat heikentyneet. Se tuntuu kauhealta. *pitää hetken hiljaisuuden kooten ajatuksiaan* Mutta ei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa. En minä pelastele tuntemattomia maksutta, eikä hänellä ollut mitään millä maksaa. 

Kaoru: *kuuntelee hiljaa taustalla*

Ritsu: *katselee hiljaa tyttöjen juttelutuokiota*

Sakaki: Niin... *hiljenee nolostuneena*

Mio: Mutta ei se mitään. Minä sidon Ritsun sielut yhteen ja sitten Ritsuun ja hän antaa korvani takaisin. *hymyilee iloisesti* Tai sitten hän menettää omansa. Pysyvästi. *naurahtaa*

Ritsu: Kaoru... *katsoo maanisesti poikaa* missä sinä olet ollut?

Kaoru: Minä... olen ollut vähän kaikkialla. Minä etsin sinun sielusi palasia ympäri maailmaa.

*avaa silmänsä ja katsoo Ritsuun Misakin pehkon takaa*

Kaoru: Mutta minun siskoni... Chinatsu. Hän sai tietää sinusta. hän ei voi sietää ajatusta, että tahraan sukumme maineen pelastamalla sinut, ensimmäisen tappamani ihmisen *naurahtaa surullisesti*

Ritsu: *katsoo poikaan herkeämättä* Minä en välitä laisinkaan sinun siskostasi. Hän voi yrittää tappaa kenet haluaa. Se ei ole syy olla niin kauan erossa minusta *purskahtaa melkein kyyneliin nousten ylös* Minulla oli niin ikävä sinua, ettet sinä tajuakkaan.

Kaoru: Rittan... *surullisen kuuloisena*Minä en halua, että kuolet. Minulla on osa sinun sielustasi viimeinkin käsissäni ja sinä sanot jotakin noin kauheaa ensimmäiseksi, kun näet minut.

Ritsu: *ryntää halaamaan poikaa* Minä en välitä, en yhtään mistään! Minä haluan vain olla sinun kanssasi! *itkee hysteerisesti* lupaathan, ettet enää koskaan lähde pois*painostaen* Lupaathan!?

Misaki: *hieman kateellisena* Ei luoja. Hankkikaa huone D:.

Ritsu :*tiuskaisee hiljaa kyynelten seasta* Ole sinä hiljaa.

Kaoru: *hieman järkyttyneenä* Eh, Rittan... *nolostuneena* Minä lupaan. Älä viitsi olla noin hysteerinen. Meillä ei vieläkään ole sinun koko sieluasi koossa. Chinatsu pilasi etsintäni, kun lähdin vahtimaan häntä*vihaisesti* jos hän vielä osoittaa sinua aseellaan niin se on hänen viimeinen tekonsa. Minä vannon.

Sakaki: *kuiskaa Miolle* Kuulitko? Hänellä ei vieläkään ole koko sielua hallussaan. Mitä me nyt teemme? Eihän Ritsu elä kauaa, jos emme saa häntä pois rajalta? *hädissään* meillä alkaa loppua aika ihan kaiken suhteen.

Mio: Niin. Niin alkaa. *huokaisee* ehkäpä meidän pitäisi vauhdittaa tätä kaikkea? Ritsu ei tosiaan elä vuottakaan noin hauraassa ruumiissa. Hän tarvitsee sielunsa takaisin. Tai jonkun muun sielun...