When I made my sins I wished they would broke you

But you were too strong to be destroyed.

You were the only one who ever survived from my cruelness.

Eh... Mmhh... 

Mitäpä mulla olisi sanottavaa tästä kauheasta kaamoksesta blogissani?

Ei oikein mitään... Mieli tekisi postata ja kuvata ja oon touhuillutkin nukkejen kanssa entiseen malliin, mutta jotenkin oon vaan aivan liian laiska postaamaan mitään D:.
Tämän vuoden Pullip Suomen kesäkuvahaastekkin jäi multa ihan kesken.

Tosin mun elämääni on tullut taas uusi suloinen koira, jonka syntymää sain todistaa toukokuun lopussa, joten kaipa se kelpaisi selittelyksi. Pfft.

Lupasin, etten kirjoittaisi mitään tähän, mutta tuntui tönköltä vaan tökkästä kuvatarina yhtäkkisesti tänne, joten.

Tänä kesänä otin itseäni niskasta kiinni ja kuvasin neitokaiseni yhdessä♥.

Olen ylpeä, koska puin yhden illan uusiksi kaikki, tein Veronalle kolmisen päivää tuota asukokonaisuutta ja lähdin aamukuudelta kuvaamaan julkiselle paikalle jalustojen ym kera!

Ah ja tähän väliin mun pitää sanoa, että kiitokset teille ihanille, jotka jaksatte kommentoida ja roikkua mukana vaikka olen avuttoman laiska postailemaan nykyisin ;3;. 

Teidän kommentit tekee mun päivän ja musta on ihanaa lukea niitä, vaikken olekkaan aina vastannut.

Mutta. Jatketaan tarinaan, joka on tällä kertaa taas erilainen.

9. Sopimisia ja saapumisia

Haruka: Mutta Makoto, kyllähän sinä tiedät, että kaikki on Dain syytä? *puhuu kovaäänisesti* Minä en mahtanut sille mitään, että hän tuhosi kännykkäni ja katkaisi yhteydenottomme väkisin, kun muutimme muualle.

Makoto: Ha. Etpä varmaan. *vihaisesti* Koska et välittänyt tarpeeksi. Sinä olet yksi... Yksi... Yksi idiootti muiden joukossa *huudahtaa vihastuneena*

Mio: >>Joskus. Joskus minun tekisi niin mieli laittaa nämä kaksi sopimaan typerät ''riitansa'' loitsuillani. Mutta... Se ei olisi oikein. Silti, miksi heidän pitää olla näin ÄRSYTTÄVIÄ!>>

*Mio poimii taikasauvansa pöydältä, seisahtaa ja kääntyy poikiin päin*

Mio: Makoto. Lopeta tuo pelleily. Teidän piti sopia jo aikoja sitten! Olen kyllästynyt teidän touhuunne. Jos tämä ei lopu, muutan teidät molemmat lankakeriksi!

Makoto: Tuo pinkki mekko ei lisää uskottavuuttasi *Katsoo poispäin pidätellen naurua*

Mio: *murahtaa* Hime-sama halusi pitää teekutsut, joten meidän piti pukeutua. *kyllästyneesti* Pidä se suusi kiinni tai muutan sinut pehmoleluksi. Sittenpähän Haruka voi ainekin halailla sinua kun haluaa.

Makoto: *noukkii siskonsa pudottaman lelun*

Haruka: Eeh, Mio se ei olisi laisinkaan hassumpi idea~♥ Mutta minun lahjani menisivät hukkaan.

Makoto: Hukkaan ne menevät kuitenkin. *tiuskaisee* Petturi. 

Mio: Tuo alkaa olla silkkaa lapsellisuutta *huokaisee*. Tehän olette käsitelleet tämän jutun sadasti. Dai on pyytänyt sinulta anteeksikin >>Mitä nyt Ronald ehkä pakotti hänet, mutta...>>. Mitä sinä vielä odotat? 

Makoto: *punastuu* Eh... mi-minä vain... Ehkä sinä olet oikeassa... Mutta en minä voi antaa anteeksi noin vain. *huokaisee* Minä elin kuitenkin kuukausia siinä uskossa, että Haru hylkäsi minut. 

Mio: Äh. minä alan jo kyllästyä tähän soppaan. minulla on paljon tärkeämpiäkin asioita tehtävänä. *heilauttaa kädellä heipat ja lähtee pois ärtyneenä*

Haruka: Makotooo~♥ Sovittaisit edes niitä. Tai katsoisit. Minä ostin näteimmän Golden Collection paidan sinulle mitä löysin. Pliiis*anoo katseellaan poikaa*

Makoto: *nolostuu* Okei... Minä sovitan niitä. Mutta minä en lupaa että tykkään niistä.

Haruka: Mutta mä tiedän että ne on niiiin sun tyyliset TwT *selittää innoissaan* Niissä on todi kivoja yksityiskohtia ja jokaisessa Golden Collection paidassa tai mekossa on kultainen rusetti!

Makoto: *kauhuissaan* Mekossa?! Minä en ala cross dressaamaan sinulle!

Haruka: *menee polvilleen pojan luo* Pliis. mä anelen että edes katsot niitä. >>Ne ei kyllä ole mekkoja, mutta OwO''>>

Makoto: Emh... Okei. Minä katson. Mutta älä luulekkaan, että pukeutuisin hameeseen.

Makoto: Ja jos sinä olet hankkinut jotakin typerää niin minä en vastaa seurauksista.

Haruka: Pfff... Eeeh, mä lupaan ettei siellä ole mitään typerää.

Makoto: Okei. No minä katson sitten *menee polvilleen lattialle tutkimaan kassin sisältöä*

Makoto: Hmmmh, sinä ostit korujakin? *kaataa korupussukan sisällön kädelle* Ei mitään typerää, eihän?

Haruka: Ne on vain sormuksia. Ei niissä ole mitään typerää. Paitsi se sininen on minulle *virnistää*

Makoto *puree hammasta* Älä luulekkaan. Ei näin helpolla. Minä menen vaihtamaan. >>Luojan kiitos siellä ei ollut hameita T^T>>

Makoto: *ilmestyy muutaman minuutin kuluttua takaisin* Sinä todella tiedät mistä minä pidän... 

Haruka *hymyilee* Tottakai! En kai minä muuten vaivautuisi ostamaan mitään.

Makoto: *punastelee yhä* Niin... Mutta silti. Kai sinä ymmärrät, että et saa lahjottua minua.

Haruka: *katsahtaa pojan vasempaan käteen* Hah, enhän minä edes yritä. tule tänne istumaan -3-.

Makoto: *menee vaivaantuneena istumaan pojan vierelle* 

Makoto: Minä... olen miettinyt. Ja minä päätin, että koetan antaa sinulle anteeksi. Mutta sinä et voi oikeasti lahjoa minua! Eikä tämä sormus merkkaa mitään *punastuu täysin*

Haruka: Ei tietenkään *naurahtaa* Ei yhtikäs mitään. enkä minä aio sinua lahjoa. Mutta kai minä voin silti ostaa sinulle lahjoja jos haluan?

Makoto: *nyökkää yhä naama punaisena*

Haruka: >>pfft. Ehkä hän väittää niin, mutta tuolla sormuksella on merkitys. Ainekin minulle♥>>

Sillä aikaa kun vanhat riidat näyttävät viimein saaneen lopun ja sopu on syntymässä, toinen kasikko seikkailee metsässä aiheuttaen seuraavaa riitaa

Misaki: Älä viitsi Sakaki. ota nyt mun kädestäni kiinni niin aletaan mennä. Meillä ei ole aikaa hidastella.

Sakaki: Miksi Mio ikinä laittoi juuri sinut noutamaan minua T^T*huokaisee vihastuneesti* Minä en edes kerennyt vaihtamaan tätä asua pois! Tämä on todella epäkäytännöllinen matkustamiseen.

Misaki: Mio pyysi minua, koska juurikaan muita ei ollut pyydettävissä. Vai olisiko hänen pitänyt kertoa Eririnille, että 'hei aion nukuttaa kaverisi uneen, jotta hän saa pikkuisen poikaystävänsä meidän todellisuuteen ja minä saan velkani kuitattua'

Sakaki: Äh. Älä viitsi olla typerä.

Sakaki: Mutta nämä kengät tappavat minut. Miksi et voinut kertoa, että sinne on näin pitkä ja kivinen tie!

Misaki: *mumisee* Minä kyllä sanoin, että meillä on kiire ja menemme kauas, mutta sinä et kuunnellut, kun olit ITSE niin kiireellä lähdössä uinumaan.

Sakaki: Eeeeh! Älä viitsi valehdella!

Kaksikon jatkaessa kinastelua he eivät huomaa, että paikalla on jo kauan ollut epämieluisaa yleisöä.

?: Hmmh. kauankohan nuo kaksi jaksavat kiistellä tuollaisesta asiasta...

*Misaki ja Sakaki jatkavat kuin vastaukseksi tappeluaan.*

?: Eeh. Todella inhottava kaksikko. Mutta he taisivat mainita muruseni nimen~

>>Ja he puhuivat todella outoja todellisuudesta ja unesta>>

?: Ehkä minun pitäisi tarkkailla asiaa lähempää *Hyppää kalliolta alas*

Misaki: Sinun pitäisi olla kiitol-

Sakaki: *keskeyttää pojan räyhäämisen ja katsahtaa eteensä* Misaki, tuolla on joku. Jokun todella peloittava tyyppi.

Misaki: *kääntyy katsomaan peruuttaen tytön luokse* Kuka hemmetti kulkee tässä metsässä yksin?

?: Hmmmh. Ai te huomasitte viimein? Kauan teillä kestikin. Te ette ole kyllä yhtään suloinen pari~

Misaki ja Sakaki: *huutavat vihaisesti yhteen ääneen* Me emme ole pari! 

Misaki: Kukas sinä sitten olet? *katsahtaa pojan sidottua kättä*

?: Haha, hyvä kysymys Misaki. minä olen Milton. Ja minä haistan, että te tuoksutte minun Miolleni.

Misaki: *ärsyyneenä* Sinun Miollesi?! Sinun! Kuka hemmetti sinä luulet olevasi?

Sakaki: *tarraa Misakia kädestä kuiskaten* Minä en pidä tästä. Hän tuntuu epänormaalilta. jotenkin yliluonnolliselta huonolla tapaa.

Milton: Hmm. Sinäpä olet terävä neiti, Sakaki. Minä olen tavallaan yliluonnollinen. Olenhan Velho.

Misaki: Velho? *vihaisesti*Ja siksikö luulet omistavasi Mion?

 Milton: Noh. Me sentään seurustelimme. Joten kai minä voin sanoa niin jos haluan? Mitä se sinua liikuttaa. Ja jos viette minut Mion luokse, saattepa nähdä, hän on yhä minun.

Sakaki: *kuiskaa toistamiseen* Misaki me emme voi tehdä niin. Hän tuntuu vaaralliselta.

Misaki: Ha! Jos sinä niin luulet niin saat nähdä erehtyneesi!*karjuu vihaisesti* Me viemme sinut Mion luokse, saatpa nähdä, että hän ei ole tippaakaan sinun. Herra velho*naurahtaa ivallisesti*

Milton: *virnistää* Hmmh. Sinussa on ainekin asennetta ja itseluottamusta*naurahtaa* mutta se ei aina riitä~