Misty morning

...such a beautiful sight.

Eh...

Olen ollut hieman laiska juu.

Mutta syytetään syksyä...

Koska loma, reissailu, pimeys, sade.

Aika ei vaan riitä mihinkään....

Mutta käväisin eräänä aamuna kuvailemassa siskon Evelyniä.

Koska oli niin nätti sumu ja Evelyn ei ole kameran eteen monestikkaan eksynyt.

Hävitin samalla puolet neidon napakorusta, mutta ongelma korjautuu liimailemalla uusi paikalle >.<.

 

Evelyn on niin cool >.<.

Tykkään tyttösen lookista niin paljon ≧◡≦.

Mutta sille pitäisi ehkä ommella pitkät farkut ja tehdä jonkinmoinen huppari ja napapaita talven varalle. Koska napakoruhan ei näy ilman napapaitaa...

Evelyn on Natsukin, Veronan ja Jamien pikkusisko, vasta 15-vuotias, mutta todella erikoinen neitonen.

Ainekin sisaruksiin verrattuna (づ￣ ³￣)づ. 

Pitää katsella, mitä keksin tälle neitoselle...

Muttah.
Käväisin kuvailemassa pikkuisen pätkän tarinaa, jotta pääsemme eteen päin, vaikka sitten tän vähäsenkin.

Ainiinjuu, hain viime perjantaina postista jotakin kivaisaa (ﾉ◕ヮ◕)ﾉ*:･ﾟ✧.

Tulette näkemään mitä, ehkäpä ensi kuussa ;3...

Tästä muuten viime osaan, jos ette muista enään~

4. Metsäretki

Sakaki ja Ritsu päättivät lähteä ulos juttelemaan.

Jonkin hetken kuluttua kaksikko kapusi kiellekkeelle istuksimaan ja juttelemaan.

Ritsu: Niin... Miksi sinulla on se? Minun sieluni? Miten hän antoi sen sinulle?

Sakaki:...>>Hän on todella hupsu~. Mutta ehkäpä totuuden kertominen ei olisi niin huono juttu... Saahan hän kuitenkin tietää...<<

Ritsu: Voisitko vastata...

Sakaki: Eh, sori. Niin. Tämähän on sinun sielusi. Tai oikeammin sanottuna osa siitä. Siksi se on minulla. Eikä hän sitä antanut minulle. Vaan hän. *epäröi hitusen* Se noita, joka sai sinut takaisin... eläväksi? Tavallaan. Hänen täytyi lähteä etsimään loppuja sinun sielustasi, tiedäthän. Sinua ei voi tuoda kokonaan eloon, ellei hän löydä jokaista pientäkin murusta. 

Ritsu:... minä en tiennyt... en oikeastaan. *malttamattomana* Mutta voisitko vastata silti. Miten sinulla on osa minun sielustani?

Sakaki: Niin... Ennenkuin hän lähti etsimään sieluasi hän toi sinut sen noidan luo. Pyytäen häneltä, että hän toisi sinut henkiin. Hän onnistui siinä, mutta et ole oikeastaan vieläkään ihminen. Sinulla ei ole koko sieluasi ruumiissasi. Sinä et voi oikeastaan elää ilman sitä. Niimpä heille oli aika kätevää, että tarvitsin apua juuri silloin. Haluan pelastaa... tai en ihan pelastaa sanan oikeassa merkityksessä, mutta tavallaan. Erään henkilön. Pyysin apua siltä noidalta. Ja hän sattui olemaan siellä. Niimpä noita sopi meidän kanssamme, että minä tulisin tänne veljeni kanssa. Hänen kihlattunsa sattui asumaan teidän naapurissanne sopivasti ja meidän piti kuitenkin lähteä hänen peräänsä, niimpä suostuin. Noita antoi minulle osan sielustasi, taiottuna tähän kuulaan. Hän sanoi, että löytäisin sinut kyllä ongelmitta....

Ritsu: *hämmentyneenä kaikesta kuulemastaan*Minä en tajua vieläkään... Miten he uskalsivat antaa sen sinulle?

Sakaki: Anna minä selitän. *jatkaa kertomusta* Noita. Hän sanoi, että kun hän saa tiedon -hän ilmeisesti teki jotakin korulle, että tuntee, kun olet sen lähellä-, että olen löytänyt sinut hän yrittää kiirehtiä tänne. Kun sinä koskit sieluasi niin kuori, joka pitää sen kasassa... sille pitäisi kuulemma käydä jotakin niin, että et voi koskea uudestaan siihen. Koska tämä noita halusi niin. En tiedä miksi. Ja minun pitää pitää huoli tästä sielusi palasesta nyt.

Ritsu: Mutta entä hän?

Sakaki: Hän metsästää sinun sielustasi loput ja palaa tänne heti, kun kaikki on kerätty. Sitten he yhdistävät sinun sielusi kokonaiseksi... Jotenkin?

Sakaki: *huokaisee* Eli yksinkertaistettuna. Sinun sielusi palanen on minulla, minun pitää huolehtia siitä maksaakseni siitä, että he auttavat minua auttamaan erästä henkilöä. *alkaa nousemaan*

Ritsu: *entistäkin hämmentyneempänä* En kyllä voi myöntää vieläkään tajunneeni täysin, mutta ehkä tämä riittää...

Sakaki: Niin... En minäkään täysin tajua, miten he hyötyvät tästä... Mutta minulle sanottiin, että näin pitää toimia, jos haluan, että he auttavat minua.

Ritsu: Mutta... Miksi minä en voisi vain saada korua? Siinä on kuitenkin Minun sieluni.

Sakaki: En tosiaan tiedä.

Ritsu: *turhautuneena* Toivottavasti hän tulee pian ja selittää kaiken...

Sakaki: Niin... Minusta tuntuu, että siihen ei mene kauaa...