What future brings past takes

That's the rule for our unhappiness.

Tässä on Beryl, Beryl pitää keltaisesta ja pastellisista väreistä, erityisesti lilasta. Hän saa tulevaisuudessa uuden peruukin ja uudet räpsytkin. Hänellä on s kokoinen 27cm obitsu ja modatut simmut niin, että ne pysyvät kiinni. Beryl on oikea pikkuinen jalokivi kokoelmassani, huulessa olevasta puutteesta huolimatta.

Ja pitemmittä puheitta varoitan teitä tulevasta.

Edessä on sekava (sori) ja pitkä (sori T^T) tarinanpätkä. Josta melkein tein pidemmän, mutta päätin lopettaa sen tähän ja jakaa lopun loppuviikolla teille. Koska liika on liikaa.

10.Ajan sotkemista

Mio: >>Missä Sakaki ja Misaki viipyvät... Minulla on jo kaikki valmiina, jotta hän pääsee unimaailmaan pelastamaan pikkuisen 'prinssinsä' ja hän myöhästelee? Heillä on parasta olla hyvä selitys<<

Hän pohtii huolestuneesti ravaten hermostuneesti huoneessa ympäri.

Hetken päästä ovi käy.

Mio: Vihdoinkin te tulitte! Mikä teillä kesti Sakaki, minä olen-

Mio jatkaa pälätystään, eikä huomaa Sakakin hermostunutta olemusta laisinkaan.

Lopulta hän pysähtyy ja katsahtaa tytön taa.

Mio: Mitä helvettiä. Mitä hän tekee täällä? Kuinka?

Mio katselee tulijaa hämmästyneesti vihan vallassa.

Sakaki: Me törmäsimme häneen metsässä, Mio kuka hän on? Hän halusi nähdä sinut ja minä yritin sanoa, että se ei ole hyvä idea, mutta Misaki raivostui kun hän sanoi omistavansa sinut ja-

Tyttö jatkaa kauhistuneena tarinaa Mion kumartuessa sauvansa luo.

Mio: Sakaki. Mene nurkkaan.

Sakaki tekee työtä käskettyä ja kapuaa peiton päälle nurkkaan seisoksimaan.

Mio katselee taikasauvaansa mietteliäästi.

Mio: Misaki.

Misaki: Niin kulta? 

Mio: Sakaki on oikeassa. Hän ei ole järin ihana persoona. Minä vihaan häntä. Sinä teit typerästi.

Misaki hiljenee hämmentyneenä siitä, että neito ei ruvennut riuhumaan hänen puheistaan.

Misaki: Muruseni, älä viitsi, tämä alhainen velhonalku väitti omistavansa sinut. Omistavansa.

Misaki painottaa viimeisiä sanojaan inhon vallassa astuen lähemmäs tyttöä, mutta Mio tuijottaa sanattomasti sauvaansa ja äkkiä nousee kiskaisten Misakin syliinsä.

Mio: Milton, minä varoitan, pysy helvetin kaukana minusta tai minä taion sinut ilmapalloksi ja annan Misakin puhkaista sinut.

Milton: Haha, Mio sinä olet yhtä suloinen hupsujen uhkailujesi kanssa, kuin aina. Tämä Misaki poju taas on todella herttainen kaiken hempeilynsä kanssa, mutta voisit jo lopettaa tuon typerän vihoittelun ja tulla takaisin sinne minne kuulut.

Milton jatkaa puhettaan, kuin pelkäisi, ettei saisi sananvuoroa jos lopettaisi.

Mio: Minä toistan Milton. Pysy helvetin kaukana tai minä poltan sinut roviolla, kuten teidät alhaiset velhot, ei velhot jotka rikkovat velhojen ja noitien sopimuksia, kuuluisikin polttaa. Eritoten tuollaiset hyväksikäyttävät vastenmieliset iilimadot. Sinä senkin kusipää.

Misaki katsoo kiinnostuneena heidän kinasteluaan, mutta päättää olla sanomatta mitään.

Milton: Minä en ole oikeastaan rikkonut mitään sopimusta. Ja sinä olet ainoa noita oikeassa iässä. Minä en aio mennä naimisiin minkään keski-ikäisen rumiluksen kanssa. Joten sinun on pakko tulla kanssani takaisin. Sitä paitsi, sinäkin käytit minua hyväksesi. mutta minä annan sen anteeksi, jos säästät minut häpeältä ja lähdet nyt mukaani ja tulet kihlatukseni.

Misakin silmät leviävät, kun hän kuulee viimeiset sanat, mutta hän laskee kätensä Mion kädelle ja odottaa tytön reaktiota. 

Mio: Minun ei ole pakko, sinun ei ole pakko. Teidän sukunne sairas perinne saa päättyä. Minä tiedän etten koskaan tule pitämään sinusta ja sinä inhoat minua vähintään yhtä paljon. Minä olen valkean magian noita, en mikään saastunut paatunut luuseri, joka käyttäisi tahrittua taikaa. Kuten sinä. Pysy kaukana minusta.

Mio kiljaisee viimeiset sanat vihaisena miettien miksi Chinatsu ei ole hänen perässään, vaikka poika rikkoo joka loitsullaan sopimusta. >>Hän on takuulla paatuneempi ja saastainen, toisin kuin minä<< Mio miettii katsellen poikaa polttavan vihaisesti.

Milton: Vai niin. Sinusta se voi olla sairas perinne, mutta minun vanhempani ovat eri mieltä. Ehkäpä sinä luulet, että elät tulevaisuutesi tuon pikkuisen kiharapäisen pojun kanssa. Joka ei edes osaa magiaa.

Poikien jutellessa Mio antaa punaiset saappaat Sakakille ja pyytää tyttöä pukemaan ne yllensä. Hän selittää, kuinka niiden avulla saisi aikaan yhteyden Sakakiin ja tietäisi milloin tyttö olisi valmis palaamaan loitsulla omaan maailmaansa.

Misaki: Itseasiassa. Minä osaan pari pientä loitsua. Eikä Mio ikinä eläisi sinun kaltaisen törkimyksen kanssa, se on varma.

Milton: Hmmmh, pari pientä loitsua? Ehkäpä sinun tulevaisuutesi muuttaa mielesi, Mio~

Milton päästää sormenpäistänsä taikaa joka hivuttautuu Mioa kohti ja imeytyy tytön kehoon.

Mio: Mitä helvettiä? Mikä loitsu tämä on?

Hän huutaa kivuissaan. Milton katselee tyttöä uteliaasti.

Milton: Se on taika joka tuo sinulle tulevaisuudesta jotakin, joka saattaa muuttaa mielesi. Kestä vain.

Sakaki katselee kauhuissaan nurkastaan, kun Misaki tönäisee pojan ulos ovesta ja toivottaa hänet helvettiin. Mio hohtaa, kuin hehkulamppu hetken ja sitten kaikki lakkaa yhtä nopeaan kuin alkoi.

Sakaki: Mio, pystytkö sinä jatkamaan?

Mio: Totta kai. Minä pystyn mihi vain.

Hän irvistää hitusen vihlaisusta ja vingahtaa mielessään, hän tuntee korviensa tyhjyyden kohdalla pienen nykäisyn ja kaikki on taas ennallaan. >>Tulevaisuustaika?<< hän pohtii mietteissään.

Kun Milton on poissa kuviosta Mio rauhoittuu ja alkaa selittämään loitsua ja sen vaikutuksia.

Mio: Noniin. Minä olen asettanut saappaisiin taian, minä hankin ja annoin ne sinulle lahjaksi, joten ne ovat erityiset saappaat. Nyt kuuntele tarkkaan. Kun haluat palata takaisin, eli olet löytänyt unipoikasi, Yukin, niin ajattele minua. Ota Yukia vaikka kädestä kiinni tai jotain, niin loitsu sallii hänenkin tulla mukaan. Ajattele minua ja tätä paikkaa missä nyt olet. Pidä mielesi tässä paikassa ja kun tunnen loitsun, sinä pääset takaisin hänen kanssaan.

Sakaki: *nyökkää päätänsä* Selvä. Eli minä vain keskityn sinuun ja tähän paikkaan mahdollisimman lujasti ja pidän Yukista kiinni, jotta sinun tajuttua loitsun siirrät meidät molemmat tänne?

Mio: Juurikin niin. Suunnilleen. Se typerä Milton haaskasi aikaamme, joten käydään asiaan... Käy makuulle ja sulje silmäsi, koeta nukkua niin minä laitan loitsun sinuun. Kun ''nukahdat'' siirryt kokonaan ruumiillisesti siihen maailmaan. Joten on tärkeää, että osaat tulla pois.

Sakaki käy makuulle ohuelle kankaalle, joka on laskestettu huoneen nurkkaan. Misaki katselee kuinka Mio loitsii magiaa esille ja imeyttää loitsua tytön kehoon.

Mio: Tämä saattaa tuntua ikävälle, vähän viileälle. Mutta ajattele sitä, kuin hammaslääkärissä käyntiä. Kun se on ohitse kaikki on taas hyvin. Se saattaa sattua, mutta sen jälkeen kaikki paranee.

Sakaki: Sinun vertauskuvasi on todella ilahduttava *naurahtaa*

Ja hetken päästä Sakaki on unessa. Niin syvällä, ettei hän  kuule enään mitään.

Mio: *kuiska kuin itsekseen* Nyt meidän täytyy vain odottaa, että hän katoaa.

Misaki: Katoaa? Ai ko-

Hänen lauseensa jää ilman loppua, kun hän katsahtaa Sakakia ja tyttö ei enään olekkaan makaamassa kohdassa jossa hän äskettäin oli.

Mio: Oh, se kävi nopsaan. Todella nopeasti...

Hän katselee hiljaa Misakin kanssa kuinka taika häilyy kankaalla ja katoaa. Mio nousee seisomaan.

Mio: Hänellä kestää varmaan tunti tai pari päästä niin syvälle uneen, että hän löytää Yukin. Minä... Minä lähden ulos.

Misaki ryntää tytön luo, ottaen tästä kiinni.

Misaki: Mio, älä mene.

Mion sauvasta alkaa tulla loitsun alku.

Mio: Minun on pakko saada happe,a minä tukehdun Miltonin puheisiin. Hän yrittää tyrkätä Misakin pois, mutta poika ottaa tiukemmin hänestä kiinni ja molemmat katoavat huoneesta.


Sillä aikaa, kun kolmikkomme oli vielä nelikko, joka tappeli, läheisessä metsässä tapahtui omituisia asioita, joihin kadonnut kaksikko kohta törmäisi.

Chinatsu istuksi puussa haistellen kylmää ilmaa.

Cinatsu: Hyh, täällä ei tosiaan ole hamesää. Miksi minä en älynnyt ottaa edes sukkahousuja mukaan... Pitää varmaan käydä ostoksilla jossain vaiheessa.

Hän katselee hiljaa kaukaisuuteen pohtien säätä ja vähäisiä varojaan. Olisiko hänellä rahaa talvivaatteisiin? Hyvä että hänellä oli rahaa maksaa elostaan saati sitten mukavuuksista.

Yht'äkkiä neito kuuli puun alta omituisen äänen, jota seurasi puhe. Hän nousi seisomaan ja katseli puun juurelle ilmestyineitä hahmoja ällistyneesti.

?: Midori, missä ihmeessä me olemme?

Midori: Minä en tiedä sisko... Miksi sinä edes kysyt minulta sitä, sinähän se olet vanhempi, sinun pitäisi tietää.

Kaksikko tuntui olevan eksynyt.

?: Mutta... Minä luulin että sinä teit jonkin taian?

Midori: Minä olin tekemässä paikansiirtoloitsua kunnes me yht'äkkiä tupsahdimme tänne? Shiori, haistatko sinäkin tämän oudon tuoksun? Ihan kuin vanhoja kirjoja tai pölyä tai tai...

Shiori: Aikataika?

Chinatsu kuunteli kiinnostuneena tyttöjen puhetta.

Chinatsu: *kuiskaa itselleen* Taika? Loitsu? Mikä ihmeen haju, minä en haista mitään? Ehkä hitusen kastuneen koiran tuoksun...

Tyttö tuumi hiljaa ääneen ja päätti loikata alas kyselemään.

Chinatsu loikkasi alas säikäyttäen vihreäpäisen tytön, ilmeisestikkin Midorin. Tyttö kaatui hankeen ja tuijotti takamukselleen tippunutta Chinatsua, joka puri hammasta, esittäen, ettei sattunut vaikka tuntui kuin koko kroppa olisi saanut luotisateen yllensä.

Shiori: Chin? Mitä sinä täällä teet? Mistä lähtien olet kiipeillyt puissa?

Midori: Sinä säikäytit minut! Olisit voinut varoittaa!

Midorin kiljunta peitti allensa Shiorin sanat.

Chinatsu nousi seisomaan ja katseli tyttöjä. Kyllä, ehdottomasti märän koiran tuoksu, hän pohti.

Midori: No? Mitä sinä teet täällä?

Hän toisti ilmassa käyneen kysymyksen Chinatsun tutkiessa kummallista paria. >>Ilmeisestikkin he ovat sisaruksia? Ja tuo sinipää on Shiori, isosisko. Vihreäpää on Midori, pikkusisko. Käytännölliset nimet.<< hän naurahti hitusen, mutta ei vastannut tytöille mitään.

Midori istuksi yhä maassa katsellen Chinatsua, joka alkoi puhua.

Chinatsu: Mitä te teette täällä, kuuluisi minun kysymykseni.

Hän katsoi maassa istuvaa tyttöä huvittuneesti ja yritti peittää särkyä, joka ylsi nyt jalkoihin.
Samaan aikaan metrien päässä tapahtui jotakin.

Mio: Misaki, sinä senkin! Miksi sinä aina raahaudut mukana?

Mio alkoi riehua, kun hän huomasi sinipäisen pojan silmäkulmassaan ja tunsi tämän otteen.

Misaki: Enhän minä voinut antaa sinun kadota.

Midori kiinnittää säihkyvät silmänsä paikalle saapuneeseen kaksikkoon ja alkaa nousemaan hangesta.

Midori: Sisko, me ei ollakkaan eksytty, äiti ja isi on tuolla!

Chinatsu ihmettelee tytön sanoja vilkaisten paikalle saapunutta kaksikkoa.

Chinatsu: Mitä hittoa he tekevät täällä. *mumisee* Enkä voi edes tappaa tuota hiton epäsikiötä, kun on todistajia.

Mio jähmettyy nähdessään Chinatsun.

Mio: Misaki, keitä nuo tytöt ovat? Miksi he ovat tuon hullun seurassa?

Misaki: Miksi sinä minulta kysyt, sinunhan se pitäisi tietää. Sinä se meistä viisaampi olet.

Midori alkaa juoksemaan kaksikkoa kohti kiljuen ja sammalla Chinatsu sisäistää tytön sanat.

Chinatsu: Äiti? Isi? Nuo kaksiko?

Hän katselee, kuinka Shiori lähtee seuraamaan siskoaan rauhallisemmin korkeissa koroissaan ja alkaa vasta nyt pohtimaan eikö tyttö jäädy kevyessä kesämekossaan.
Tyttö pysähtyy parin askeleen päähän Chinatsusta ja huokaisee tälle.

Shiori: Sinun kannattaisi mennä takaisin Nookin luo, hän etsii sinua.

Midori loikkaa Misakin syliin tönäisten samalla Mionkin kumoon. Kaikki kolme rymähtävät maahan.

Midori: Isiiii!

Tytön kiljunta sattuu molempien korviin. Shiori tulee paikalle ja käy istumaan Mion vierelle, hankeen.

Shiori: Midori, missä sinun korvasi muuten ovat? *tunnustelee omaa päätänsä* Ja minun. Ja äidin? Äiti, missä meidän korvamme ovat?

Mio katsoo sinitukkaista neitoa järkyttyneesti.

Mio: >>Äiti? Isi? Mitä ihmettä, meidän KORVAMME? Mitä helvettiä tämä sinipäinen neitonen oikein sopertaa ja miksi tuo pikkuinen tyttö kutsuu Misakia isiksi ja miksi he olivat niin rauhallisesti Chinatsun seurassa ja ja... Ja. Tulevaisuustaika.<<

Mion viimeinen ajatus vain tupsahtaa vitivalkeana hänen mieleensä. Milton. Se samperin piru. Olivatko nämä kaksi tosiaan tulevaisuudesta? Olivatko he tosiaan hänen ja Misakin lapsia? Mitä ihmettä he tekivät Chinatsun seurassa?

Shiori: Äiti oletko kunnossa *katselee huolestuneesti Mioa ja koskettaa tämän kättä*.

Misaki katselee hölmöstyneenä Midoria ja kuuntelee toisen tytön sanoja.

Misaki: Mio? Mitä täällä tapahtuu?

Hän parkaisee irrottamatta katsettaan vihreäpäisestä tytöstä, joka rutistaa häntä halaukseen.
Mio ei sano sanaakaan, hän tarraa Misakin kädestä ja tekee siirtymisloitsun.

Ja niin nelikko katoaa Chinatsun silmistä, yhtä oudosti, kuin he olivat hänen näköpiiriinsä ilmestyneetkin.
Ja ainoa asia joka Chinatsua enään hämmentää on kysymys.

Chinatsu: Kuka on Nooki?